Iltaa, ihmiset. Tänään päätin aloittaa vuodattelemisen täällä. Saas nyt taas nähdä, että kuinka kauan tätäkään jaksan tai muistan pitää.

Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen sain kokea karun perusmaanantain ja olen siitä ylpeä siitä, sillä  päätin mennä työvoimatoimistoon ja alkaa elämään elämääni. Kiva fiilis saada jotain aikaseksi. Melkoisen rankkaa kahdeksalta herääminen ja työvoimatoimistoon meno oli nykyiseen unirytmiini nähden. Joka tapauksessa se oli varsin palkitseva reissu, sillä sain tehtyä jotain tulevaisuudensuunnitelmieni eteen. Työkkäristä sain muutaman lappusen, missä on yhteystiedot muutamaan Helsingin päiväkotiin, jonne voisin päästä työharjoitteluun tarhatädiksi. Olen tästä tosiaan jo hetkisen haaveillut. Nyt vain peukut pystyyn, että saan paikan ja jaksan pysyä siellä yli 2 kuukautta.

Viime yö meni lähinnä matolla maatessa, sillä ajatus työkkäriin menosta rasitti melkoisesti, eikä kissa jättänyt minua rauhaan ja oli pakko paeta lattialle makoilemaan. Yksi yksiössä asumisen varjopuolia avovaimon ja kissojen kanssa on se, että on vain yksi huone, eikä kissoja pääse karkuun. Olisihan se ollut jonkin sorttista eläinrääkkiä tunkea kissa vessaan paskan hajuun muutamaksi tunniksi, että saa itse nukkua. Hyvän illan se elukka kyllä keksi valita minua napsotella. Kissoilla tuntuisi olevan melkoisen hyvä taju siitä, milloin ei ole hyvä aika tulla tekemään kolttiosia.

Aamu siis meni siinä Lauralle kiukutellessa ja elämälle äksyillessä, kunnes pääsin vihdoinkin sinne työkkäriin, jossa elämä alkoi taas hymyilemään. Kuuden pintaan päivästä tuli joka tapauksessa aivan loistava, sillä päätettiin tehdä kanaa, riisiä ja Ratatouillea. Siinä samalla juotiin vähän viiniä ja makoiltiin. Nyt on taas vaan se ongelma että tuli otettua se kuulista lasillinen liikaa ja tekisi mieli lähteä baariin. Laura ei näytä jaksavan, joten ei mennä. Tylsää... Prkln maanantait :D

Ainiin... Voisi kuvan tänne laittaa jostain.

-Napsu off